Uusi, ihan eka saumuri.

 Olen suunnitellut saumurin hankkimista jo varmaan pari vuotta. Tavallisella ompelukoneella olen ommellut, mutta hyvin vähän. Koulussa ompelimme kaiken käsin (kyllä, luit oikein), että sieltäkään ei ollut mitään kokemuspohjaa kyseisille värkeille. Varmaan pari vuotta sitten sain kipinän ompeluun, kun muutama ystävä alkoi ommella ja nettikaupat oli täynnä ihania kankaita. Innostus laantui melkein yhtä nopeasti, kun oli alkanutkin, koska pelkällä ompelukoneella kesti niin kauan saada mitään valmiiksi, varsinkin kun pääasiassa joustavista kankaista värkkäsin.

 Viikko sitten se päivä koitti, kun marssin paikalliseen Pohjanmaan ompelukone-liikkeeseen ja sanoin: "Haluan saumurin, mahdollisimman helppokäyttöisen, edullisen ja hyvän. Saa olla käytettykin. Ai niin, en oo ikinä koskenu saumuriin." Ei mennyt kun alle vartti ja ostopäätös oli tehty. Pahoittelen jo valmiiksi huonoja kännykkäkuvia, mutta kamerasta oli akku loppu ja on edelleen. Tässä se on, tadaa!

 Sain paikanpäällä ohjauksen perusjutuista, opeteltiin langoitukset ja muut ja pääsin kotiin koittamaan vehjettä. Ekaksi leikkasin kaapissa marinoituneesta pöllövelourista tumppuvärkit ja sienitrikoosta haalarin. Eivät todellakaan kestä lähempää tarkastelua, varsinkaan sisäpuolelta, mutta ne pysyvät kasassa! Ensimmäisiksi saumuroinneiksi olen näihin enemmän kuin tyytyväinen. Haalarin haarapala meinasi mennä väärinpäin jne. mutta selvisin kuitenkin aika pienellä kiroilulla.

Mahakin tunki kuvaan.

  
Olin jo paperille ennen saumurin hankintaa hahmotellut tyttärelle pöllöhattua. Piirsin kaavat ja koitin ensin trikoosta, tuli vähän liian napakka. Suurensin kaavaa ja hain eurokankaasta fleeceä ja jotain "no wind"-kangasta vuori- ja päällikankaiden väliin. Lakki onnistui muuten ok, mutta auttamattoman pieni siitä tuli taas.

pöllölakki nro 1.

 Muokkasin kaavaa vielä hitusen suuremmaksi ja tällä kertaa siitä tuli ihan sopiva, jes! Päällyskankaana Eurokankaasta hankittua pinkkiä polarfleeceä ja sisällä samaa oranssina. Näiden välissä sitä no wind-kangasta. Pienemmälle versiollekin löytyi käyttäjä lähipiiristä, että ei onneksi hukkaan mene sekään. Silmät, nokka ja muut yksityiskohdat on tehty Pikku Piltistä hankituilla silitysarkeilla. Äärimmäisen näppäriä noi arkit! Sen verran aloittelija olen, että perus aplikointi ei tule vielä kysymykseen, mutta näillä sai ajettua melkein saman asian. Harmaa on heijastavaa ja heijastaa muuten ihan älyttömän hyvin, olin ihan yllättynyt! Leuan alle solmittavat nyörit esittävät pöllön jalkoja, - tämä ei nyt tästä kuvasta kyllä tule oikein kunnolla esiin. Oli tarkoitus tehdä pöllölle huuhkajamaiset tupsut "korviin", mutta ne nyt jäi vielä toteuttamatta. Tässä siis lopullinen, sopivankokoinen lakki:

 

Pöllölakki nro 2.

  
Kun silitysarkit oli tulleet jo vähän tutuiksi, uskaltauduin muokaamaan silmiä hieman. Pikku Kakkosessa tuli yksi päivä Ellan ja Aleksin "Huhuu, kuka puhuu"-video ja siinä oli pöllömuorilla hauskat piparkakkusilmät, joista otin idean. Koitin googlettaa, mutta en nyt löytänyt kyseisestä pöllöstä kuvaa, enkä tuota videotakaan youtubesta.

 Voisin laittaa tänne kaavat tähän hattuun, kun vaan ensin keksin kuinka se tapahtuu...? Lähinnä siksi, että täällä ne pysyisivät itsellenikin tallella. Olen äärimmäisen taitava hukkaamaan asioita.

 Mutta siis, saumuri on kiva! Nopea, näppärä ja kätevä! :)

Hävettää.

Niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, että blogi kuivui kesällä kasaan. Hups!

Oli niin paljon kaikkea hommaa, että ei jaksanut edes ajatella koko blogia. Jonkun kuvakoosteen kesästä voisi yrittää väsätä, ihan vaan täytteeksi edes! :D

Keramiikkakurssi alkoi taas syksyllä ja tarkoitus oli mennä, mutta sitten työvuorojen vuoksi jäi niin monta kertaa väliin, että päätin haikeana pitää "välivuoden". En olisi ehtinyt saada juuri mitään valmiiksi, koska kevätkausi jää jokatapauksessa kohdaltani väliin, sillä meille tulee (tatta-da-daa!) tammikuussa vauva! Että katsotaan savitouhuja uudestaan sitten ensi syksynä, mahdollisesti :)

Muita käsityöprojekteja on käynnissä useampiakin, päivittelen niistä sitten jahka valmistuvat. Mm. matto on koukulla ja sukat omalla mallilla puikoilla. Niistä koitan samalla kirjoittaa ohjetta ylös, ihan vaan että saisin tehtyä ensimmäiselle parin ja jos onnistuu mukavasti, niin varmaan sitten laitan ohjeen tännekin. Äitiysloma alkaa kuukauden päästä, niin sitten voi olla enemmän aikaa ja energiaa käsitöille ja myös blogin pyörittämiselle, toivotaan näin.

Jos nyt edes yhden kuvan jo kaivaisi tietokoneen uumenista, ettei näytä niin tylsältä. Keväällä istutettiin päärynäpuu ja se antoi jo kaksi (vai peräti kolme?) hedelmää! Tosi söpöjä, mutta ihan järkyttävän pahoja, yök! Mutta ainakin voin sanoa, että Mullapa onkin oma päärynäpuu! 

Pänni.

 

Hengissä ollaan! 

Hiljaiselo johtuu siitä, että ei ole ollut mitään valmista esiteltävää, kun pajailusta on ollut useamman viikon tauko. Siilen sain jo jokin aika sitten kotiin, mutta sen lasitus oli mennyt ihan vikaan, eikä siitä tullut yhtään sellainen kun oli tarkoitus.  Päätin koittaa saisiko sitä pelastettua maalaamalla. Tarkoitus oli hakea kaupasta akryylivärejä, mutta kun pakottava pelastustarve iski näin pyhäpäivänä, aloin tonkia häpeäkaappiani* ja löysin kuin löysinkin sieltä akryylivärit, hahaa! Värit olivat suureksi osaksi kuivettuneet tuubeihinsa, mutta tarvitsemiani värejä onneksi löytyi sen verran, että sain siilen maalatuksi. En todellakaan ole maalari, kädet tärisee ja jäljestä tulee suttuista, mutta ehkä tuo tuonne puutarhaan kelpaa heinän sekaan :) Vedän vielä pintaan lakan. Jos jaksan. Jos viitsin. Eli luultavasti en. No, tässä se nyt kuitenkin on:

Siili lasituksen jälkeen.

Siili maalauksen jälkeen.

(*häpeäkaappi on kaappi, jonka innostun järjestämään n.pari kertaa vuodessa ja ei mene kun kuukausi ja se taas pursuaa ja pitää taistella että saa oven kiinni. Ja vielä enemmän pitää taistella, että sieltä saa mitään ulos ilman, että kaikki vyöryy olohuoneeseen. Kaappi sisältää siis lankoja, kankaita, käsityölehtiä ja -kirjoja... Kaikkea mahdollista, hirvittävässä epäjärjestyksessä!)

Ensimmäiset siemenet on kylvetty ja osa on jo lähtenyt itämään! Vaikka keramiikkatöitä ei ennen syksyä tule esiteltäväksi kuin pari, ei blogi kokonaan kuivu kasaan vaan muuttuu kesäksi puutarhapainotteisemmaksi. Hetken mietin, perustanko puutarhaa varten oman blogin, mutta itseni tuntien en jaksaisi pitää pystyssä kahta, kun yhdenkin kanssa päivitysvälit venyvät näin pitkiksi. Ja kesällä pääsee kuvaamaan töitäkin paremmin, kun ne pääsevät tuonne ulos omille paikoilleen. Oi, pian on kesä! <3

Valmista ja keskeneräistä.

Olen ollut laiskalla tuulella päivittämisen suhteen, mutta nyt otin asiakseni kuvata jo viikko sitten kotiutuneen pöllön. Ja tässä se on!

 

Edestä...

...ja takaa.

Pöllö odottaa nyt lumienlähtöä, että pääsee ulos. Sisällä paikkoja keramiikkatöille on kovin rajallisesti, koska meillä on monta kissaa, jotka kiipeilevät ja pudottelevat tavaroita.

Meinaa olla vähän haikea olo, koska pääsen keramiikkapajalle tämän kevään aikana enää korkeintaan kaksi kertaa, sniff. Savea on tuolla vielä köntti jäljellä, ja aion sen tehokkaasti tuhota ja saada polttoon vielä näiden kahden kerran aikana, ettei se jää kesäksi kuivettumaan kotiin. Eilen sain toteutetuksi jo kauan mielessä pyörineen Hemulin, jonka tutkailupaikka tulee olemaan jokin kukkapenkeistäni. Mietin kauan, kuinka saan Hemulille suurennuslasin ja tulin siihen tulokseen, että savesta on ihan turha edes yrittää. Niimpä tein sille käteen onkalon, johon sitten polttojen jälkeen saa laittaa suurennuslasin. Joko vääntelen sen vaan rautalangasta, tai sitten pyydän äitini apua. Hän tekee lasitöitä, ja saisi varmaan tehtyä lasista ja hopealangasta aika hauskan suurennuslasin! Kuonon ja käsien alle viritin mukeja ja tulitikkuaskeja tueksi kuivumisen ajaksi, ja vartalon sisään sanomalehteä, ettei niin herkästi lässähtäisi kun on melko painava. Tässä hän nyt kuivuu, keskellä keittiönpöytää: 

Mietin jo, että mitähän blogille tapahtuu, kun keramiikkatyöt jäävät kesätauolle. Onneksi posti toi hirvittävän määrän siemenpusseja, joita saa pian laittaa esikasvatukseen! Odotan niin innolla kevättä ja kesää, että pääsen laittamaan kukkapenkkejä ja kasvihuonetta. Kukkapenkkien suhteen en ole kovinkaan nipo, eli rikkaruohoja ei juurikaan nypitä ja kukat saavat kasvaa rennosti sekapenkeissään. 

Olen myös miettinyt, että josko viimein olisi tullut aika hommata se saumuri, jota olen haikaillut jo jonkun aikaa. Ompelukone löytyy, mutta pelkällä sillä on niin hidasta ja työlästä ommella, että ompelu on jäänyt tosi vähälle. Jokin kesäkäsityö on keksittävä, niin ehkä se voisi olla tuo ompelu! Saumuri on ainakin halvempi vaihtoehto, kun oma uuni.

Muki.  

Eilen oli pajapäivä ja tämä oli siellä valmiina. Muki on tehty pienen ilmapallon päälle (idea tuosta rakkaimmasta keramiikkakirjastani, jota olen jo useasti päässyt hehkuttamaan: Iloista keramiikkaa <3). Korva ja pohja on muotoiltu kaulituista suikaleista joihin (yllätys, yllätys) on painettu kuvio pitsinauhalla.

Raakapolttoon on sisäpuolelle laitettu vaaleanpunaista enkoopia (värjättyä savilietettä) ja ulkopuolelle vihreää. Viimeiseen polttoon väritön kiiltävä lasite.
Tuo ihana tuoli on mieheni jo edesmenneen mumman vanha. Niitä on kaksi ja toisesta olen jo raapinut pois kupruilevaa maalia sen verran, mitä käsipelillä lähti. On vielä vähän auki, mitä niille tehdään, mutta tuo valkoisen maalikerroksen alta paljastuva vihreä on mielestäni niin nätti, että voi olla, ettei niille tehdä juuri mitään. Nuo ovat olleet meillä jo jonkun aikaa, mutta vasta vähän aikaa sitten toin toisen sisälle ja aloin raaputtaa maalia.  Mikähän siinä on, että aina keväällä (ja syksyllä) alkaa "Strömsöttää" ja tekee mieli maalata, sisustaa ja uudistaa?

Kalevi taitaa photobombauksen jalon taidon.

Eilen oli pajalla minulla ja kaverillani hieman luomisen tuskaa, kun ei meinannut onnistua niin mikään! Pöllön kuljetin poltettavaksi (lapsen turvaistuimeen vyötettynä, turvallisuus ennen kaikkea) ja laitoin enkoopia pintaan ja se meni vielä ok. Mutta sitten kun ostin lisää savea, ei se meinannut totella yhtään! Kovasti yritin muotoilla siiliä ja sainkin sen lopulta valmiiksi, mutta tyytyväinen en siihen ole. Saa nähdä pelastaako lasitus sen.
Savea ostin kerralla kunnon köntin, koska minulla on pari ideaa kesää ja puutarhaa ajatellen. Ne ovat sen verran suuritöisiä ja aikaavieviä juttuja, että ajatelin tehdä niitä kotona kaikessa rauhassa ja kuljettaa pajalle sitten vasta polttoa varten. Tänään on vapaapäivä, joten saattaa olla että aloitan jo tänään :)

Vati. 

Tämän hain pajalta jo viikko sitten, mutta nyt vasta sain aikaiseksi päivitellä blogia. Tässä on samaa lasitetta, kun tässä uuniin juuttuneessa vadissa ja hieman jännitti, käykö tälle samoin. Mutta ei käynyt! Lasite oli kyllä valunut ja oli parista sentistä kiinni, ettei tämä kokenut samaa kohtaloa. (Tuo rikkoutunut odottaa edelleen keittiönnurkassa kokoonparsimista.)

Kuten kuvasta huomaa, lasite on valunut myös pohjalle ja pitsikuvio on kadonnut. Paksummissa kohdissa tämä lasite kristalloituu (? pitää varmistaa mitä se oikeastaan on mitä se tekee...) ja pinnasta tulee aika jännä.

Lähikuvassa näkyy paremmin tuo lasitteen paksumpi kohta. Tämä on kyllä yhtä suosikkilasitettani, vaikka onkin valuvaa sorttia. Se tulee melkein aina uunista eri vihreänä kuin viimeksi ja tuon yhden astian jälkeen saa myös jännitystä elämään! Enää en kyllä kovin helposti laita tuota minkään ulkopinnoille, korkeintaan ihan superohuen kerroksen.
 

Tämä on siis tehty niin, että on kaulittu savi levyksi, painettu pitsit, nostettu levy puisen "muotin" päälle, leikattu reunat ja poistettu pitsit. Tadaa!

Pöllöä ja pitsiä.  

Inspiraatio iski ja sen myötä pakottava tarve vähän muovailla. Minulla oli kotona vain jotain ikivanhaa ja vähän kovettunutta savea, mutta päätin kuitenkin koittaa, josko siitä olisi vielä johonkin. Tytär (4v.) muovaili hetken pöydän toisella puolella muovailuvahoillaan, mutta ei ne kauaa jaksaneet kiinnostaa, kun äidillä oli paljon mielenkiintoisempi materiaali. Yhteistuumin saimme aikaiseksi tämän pöllön, josta olin jo edellisiltana inspiraation iskiessä piirrellyt luonnoksia paperille. Tyttö sai levittää lietettä ja painaa pitsejä kiinni ja hirveän kivaa oli molemmilla! Ja tässä se nyt odottaa kuivumista ja paistamista:

Edestä...

....ja takaa.

 
Nyt täytyy kyllä sanoa, että tästä tuli tosi kiva! Silmissä ja siivissä on pitsikuvio ja väritys on vielä vähän auki. Luultavasti tämä ukuli saa kuitenkin kiiltävän, valkoisen höyhenpeitteen turkoosein tehostein ja pääsee keväämmällä ulos kyttäämään myyriä (joita meillä riittää...). Pöllö ja pitsi, -kaksi ihanaa yhdessä! <3