Valmista ja keskeneräistä.

Olen ollut laiskalla tuulella päivittämisen suhteen, mutta nyt otin asiakseni kuvata jo viikko sitten kotiutuneen pöllön. Ja tässä se on!

 

Edestä...

...ja takaa.

Pöllö odottaa nyt lumienlähtöä, että pääsee ulos. Sisällä paikkoja keramiikkatöille on kovin rajallisesti, koska meillä on monta kissaa, jotka kiipeilevät ja pudottelevat tavaroita.

Meinaa olla vähän haikea olo, koska pääsen keramiikkapajalle tämän kevään aikana enää korkeintaan kaksi kertaa, sniff. Savea on tuolla vielä köntti jäljellä, ja aion sen tehokkaasti tuhota ja saada polttoon vielä näiden kahden kerran aikana, ettei se jää kesäksi kuivettumaan kotiin. Eilen sain toteutetuksi jo kauan mielessä pyörineen Hemulin, jonka tutkailupaikka tulee olemaan jokin kukkapenkeistäni. Mietin kauan, kuinka saan Hemulille suurennuslasin ja tulin siihen tulokseen, että savesta on ihan turha edes yrittää. Niimpä tein sille käteen onkalon, johon sitten polttojen jälkeen saa laittaa suurennuslasin. Joko vääntelen sen vaan rautalangasta, tai sitten pyydän äitini apua. Hän tekee lasitöitä, ja saisi varmaan tehtyä lasista ja hopealangasta aika hauskan suurennuslasin! Kuonon ja käsien alle viritin mukeja ja tulitikkuaskeja tueksi kuivumisen ajaksi, ja vartalon sisään sanomalehteä, ettei niin herkästi lässähtäisi kun on melko painava. Tässä hän nyt kuivuu, keskellä keittiönpöytää: 

Mietin jo, että mitähän blogille tapahtuu, kun keramiikkatyöt jäävät kesätauolle. Onneksi posti toi hirvittävän määrän siemenpusseja, joita saa pian laittaa esikasvatukseen! Odotan niin innolla kevättä ja kesää, että pääsen laittamaan kukkapenkkejä ja kasvihuonetta. Kukkapenkkien suhteen en ole kovinkaan nipo, eli rikkaruohoja ei juurikaan nypitä ja kukat saavat kasvaa rennosti sekapenkeissään. 

Olen myös miettinyt, että josko viimein olisi tullut aika hommata se saumuri, jota olen haikaillut jo jonkun aikaa. Ompelukone löytyy, mutta pelkällä sillä on niin hidasta ja työlästä ommella, että ompelu on jäänyt tosi vähälle. Jokin kesäkäsityö on keksittävä, niin ehkä se voisi olla tuo ompelu! Saumuri on ainakin halvempi vaihtoehto, kun oma uuni.

Muki.  

Eilen oli pajapäivä ja tämä oli siellä valmiina. Muki on tehty pienen ilmapallon päälle (idea tuosta rakkaimmasta keramiikkakirjastani, jota olen jo useasti päässyt hehkuttamaan: Iloista keramiikkaa <3). Korva ja pohja on muotoiltu kaulituista suikaleista joihin (yllätys, yllätys) on painettu kuvio pitsinauhalla.

Raakapolttoon on sisäpuolelle laitettu vaaleanpunaista enkoopia (värjättyä savilietettä) ja ulkopuolelle vihreää. Viimeiseen polttoon väritön kiiltävä lasite.
Tuo ihana tuoli on mieheni jo edesmenneen mumman vanha. Niitä on kaksi ja toisesta olen jo raapinut pois kupruilevaa maalia sen verran, mitä käsipelillä lähti. On vielä vähän auki, mitä niille tehdään, mutta tuo valkoisen maalikerroksen alta paljastuva vihreä on mielestäni niin nätti, että voi olla, ettei niille tehdä juuri mitään. Nuo ovat olleet meillä jo jonkun aikaa, mutta vasta vähän aikaa sitten toin toisen sisälle ja aloin raaputtaa maalia.  Mikähän siinä on, että aina keväällä (ja syksyllä) alkaa "Strömsöttää" ja tekee mieli maalata, sisustaa ja uudistaa?

Kalevi taitaa photobombauksen jalon taidon.

Eilen oli pajalla minulla ja kaverillani hieman luomisen tuskaa, kun ei meinannut onnistua niin mikään! Pöllön kuljetin poltettavaksi (lapsen turvaistuimeen vyötettynä, turvallisuus ennen kaikkea) ja laitoin enkoopia pintaan ja se meni vielä ok. Mutta sitten kun ostin lisää savea, ei se meinannut totella yhtään! Kovasti yritin muotoilla siiliä ja sainkin sen lopulta valmiiksi, mutta tyytyväinen en siihen ole. Saa nähdä pelastaako lasitus sen.
Savea ostin kerralla kunnon köntin, koska minulla on pari ideaa kesää ja puutarhaa ajatellen. Ne ovat sen verran suuritöisiä ja aikaavieviä juttuja, että ajatelin tehdä niitä kotona kaikessa rauhassa ja kuljettaa pajalle sitten vasta polttoa varten. Tänään on vapaapäivä, joten saattaa olla että aloitan jo tänään :)

Vati. 

Tämän hain pajalta jo viikko sitten, mutta nyt vasta sain aikaiseksi päivitellä blogia. Tässä on samaa lasitetta, kun tässä uuniin juuttuneessa vadissa ja hieman jännitti, käykö tälle samoin. Mutta ei käynyt! Lasite oli kyllä valunut ja oli parista sentistä kiinni, ettei tämä kokenut samaa kohtaloa. (Tuo rikkoutunut odottaa edelleen keittiönnurkassa kokoonparsimista.)

Kuten kuvasta huomaa, lasite on valunut myös pohjalle ja pitsikuvio on kadonnut. Paksummissa kohdissa tämä lasite kristalloituu (? pitää varmistaa mitä se oikeastaan on mitä se tekee...) ja pinnasta tulee aika jännä.

Lähikuvassa näkyy paremmin tuo lasitteen paksumpi kohta. Tämä on kyllä yhtä suosikkilasitettani, vaikka onkin valuvaa sorttia. Se tulee melkein aina uunista eri vihreänä kuin viimeksi ja tuon yhden astian jälkeen saa myös jännitystä elämään! Enää en kyllä kovin helposti laita tuota minkään ulkopinnoille, korkeintaan ihan superohuen kerroksen.
 

Tämä on siis tehty niin, että on kaulittu savi levyksi, painettu pitsit, nostettu levy puisen "muotin" päälle, leikattu reunat ja poistettu pitsit. Tadaa!