Pöllöä ja pitsiä.  

Inspiraatio iski ja sen myötä pakottava tarve vähän muovailla. Minulla oli kotona vain jotain ikivanhaa ja vähän kovettunutta savea, mutta päätin kuitenkin koittaa, josko siitä olisi vielä johonkin. Tytär (4v.) muovaili hetken pöydän toisella puolella muovailuvahoillaan, mutta ei ne kauaa jaksaneet kiinnostaa, kun äidillä oli paljon mielenkiintoisempi materiaali. Yhteistuumin saimme aikaiseksi tämän pöllön, josta olin jo edellisiltana inspiraation iskiessä piirrellyt luonnoksia paperille. Tyttö sai levittää lietettä ja painaa pitsejä kiinni ja hirveän kivaa oli molemmilla! Ja tässä se nyt odottaa kuivumista ja paistamista:

Edestä...

....ja takaa.

 
Nyt täytyy kyllä sanoa, että tästä tuli tosi kiva! Silmissä ja siivissä on pitsikuvio ja väritys on vielä vähän auki. Luultavasti tämä ukuli saa kuitenkin kiiltävän, valkoisen höyhenpeitteen turkoosein tehostein ja pääsee keväämmällä ulos kyttäämään myyriä (joita meillä riittää...). Pöllö ja pitsi, -kaksi ihanaa yhdessä! <3

Uusia kirjoja.

Posti toi pari uutta kirjaa: Iloista keramiikkaa, jota ehdin jo aiemmin hehkuttaa ja Susan Hallsin Ceramics for beginners - animals & figures.

Jälkimmäistä en ole päässyt vielä koittamaan, mutta selaillut olen ja vaikuttaa hyvältä! Paljon hyviä ohjeita ja vinkkejä. Kun vain saan käteni kuntoon, koitan käyttää kirjaa hyödykseni ja tehdä jonkun vahdin kesäksi kasvimaalleni. Saimme loppukesästä häälahjaksi kasvihuoneen, joka odottaa piharakennuksessa kevättä ja kasaamista. Sen sisälle ja ympärille olisi tarkoitus laittaa kasvamaan ties minkälaista vihannesta ja kasvista. Odotan innolla, alkaako peukaloni vihertää, mutta siitä sitten lähempänä kesää :)

Koitin ottaa kirjoista muutamia kuvia ja kuvausassistenteistani kaksi pääsi mukaan muutamaan kuvaan. Täytepostaus, tiedän. Mutta kun ei mitään uutta julkaistavaa ole, niin laitetaan nyt edes muutama kuva eläimistä. Kuvastakin tuli hassun muotoinen, mutta ei se oo niin nöpönnuukaa!

Kuvia.

Tulehtuneen ranteen vuoksi en voi tehdä mitään uutta, joten kuvasin muutamia valmiita töitäni.

 Tuikkualunen -11, ensimmäisiä tekeleitäni. Kuvio painettu pitsillä ja koloon laitettu lasimurskaa.

Tuikkukippo -11.

Jänis -12.

 

Ukuli -11 tai -12.

(Rakastan pöllöjä <3)

 Kannu -12. Malli kirjasta Fabulös keramik. Frida Anthin Broberg on aivan mahtava!

Vaahterapallo -12. 

Vati -12.

 

Pöllövati -12.

Yhyy, eiku siis jee!

Eilen hakiessani valmiita töitäni pajalta minua odotti lohduton näky. Ensimmäisen kerran minulle kävi niin, että lasite oli valunut ja vatini juuttunut uuniin kiinni! Ei muuta, kun uuninlevy (jossa vati kiinni) kainaloon ja kotiin. 

Aluksi yritin kaikenlaisia taltta-vasara-paukutustyylejä, mutta vati ei hievahtanutkaan. Sitten otin vain ronskisti vadista kiinni, väänsin ja naps! vati irtosi, vieläpä ehjänä! No, ehkä sekunnin sadasosan ehdin jo riemuita, kunnes vati putosi lattialle ja räks! Hupsista.

 

Meinasin jo heittää palaset roskiin, mutta koitin kuitenkin sopivatko palaset kuinka hyvin yhteen. Sen verran isoiksi paloiksi vati särkyi, että mosaiikkityönä siitä voisi saada vielä ihan kivan... Joten eikun vähän surffailua erinäisillä mosaiikkisivuilla ja huomasin, että saumauslaastiin saa myös väripigmenttejä! Nyt vaan rautakauppaan ja koittamaan mosaiikkitekniikkaa. Mitään menetettävää ei ole kun astia on jo valmiiksi rikki ja käyttökelvoton tuollaisenaan. En tiedä tuntuuko tältä vielä sitten kun vati on parsittu kasaan, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu, että sirpaleet todellakin tuovat onnea! :)

Nyt se on tehty.

 

Olen suunnitellut blogin perustamista jo pidemmän aikaa. Tykkään kaikenlaisesta näpertämisestä ja neulejutut saa talteen Ravelryyn, mutta kaikki muut jäävät vaille tallennuspaikkaa. Joten tässä se nyt on, mun ikioma blogi, iih!
Kun nyt vaan pääsisin alkua pidemmälle, enkä heti tuskastu, jos "en osaa".

Tällä hetkellä sydäntä lähimpänä on savi. Aloitin syksyllä 2011 kansalaisopiston keramiikkapajassa ja vaikka ensimmäisellä kerralla tuntui, että "ei oo mun juttu, ei tästä tule mitään", menin kuitenkin sitkeästi uudestaan ja rakkaussuhde keramiikkatöihin sai alkunsa. Tai no, viha-rakkaussuhde nyt ainakin. Joskus pettymys on suuri, kun päähäsi on pälkähtänyt aivan mahtava idea, mutta toteutuspuoli ei sitten syystä tai toisesta olekaan ihan niin helppo nakki ja työstäsi tulee, no, susiruma. Mutta periaatteessa savesta saa tehtyä mitä vain, - oman mielikuvituksen, taitojen ja välineiden rajoissa. Välineiksi ei tarvitse hankkia "oikeita", kalliita keramiikkavälineitä, vaan veitsellä, hammastikulla, kaulimella ja pitsiliinoilla pääsee jo aika pitkälle. Huomaan, että nykyään mietin miltei kaikista tavaroista, miten niitä voisi hyödyntää keramiikkatöihin ja minkälaisen jäljen milläkin saisi painettua saven pintaan. Eniten käytän vanhoja pitsiliinoja ja melkeinpä jokaisessa savityössäni onkin pitsikuvio edes jossain reunassa. Ainoa hidaste on oikeastaan se, että minulla ei ole omaa uunia, vielä. Keramiikkauunit maksaa hunajaa, joten vielä näin varhaisessa vaiheessa "suhdettamme" en ole hankkimassa omaa uunia, vaan pärjään mainiosti kansalaisopiston uunilla. Tulevaisuuden haave on, että vielä joskus minulla on ulkorakennuksessamme oma uuni (ja kanoja... ja ehkä pari alpakkaa tai lammasta, mutta siitä sitten toisella kertaa.)

Mutta joo... Toivotaan että kirjoitusintoni saa tuulta siipiensä alle ja myös päivitän tätä joskus!