Nyt se on tehty.

 

Olen suunnitellut blogin perustamista jo pidemmän aikaa. Tykkään kaikenlaisesta näpertämisestä ja neulejutut saa talteen Ravelryyn, mutta kaikki muut jäävät vaille tallennuspaikkaa. Joten tässä se nyt on, mun ikioma blogi, iih!
Kun nyt vaan pääsisin alkua pidemmälle, enkä heti tuskastu, jos "en osaa".

Tällä hetkellä sydäntä lähimpänä on savi. Aloitin syksyllä 2011 kansalaisopiston keramiikkapajassa ja vaikka ensimmäisellä kerralla tuntui, että "ei oo mun juttu, ei tästä tule mitään", menin kuitenkin sitkeästi uudestaan ja rakkaussuhde keramiikkatöihin sai alkunsa. Tai no, viha-rakkaussuhde nyt ainakin. Joskus pettymys on suuri, kun päähäsi on pälkähtänyt aivan mahtava idea, mutta toteutuspuoli ei sitten syystä tai toisesta olekaan ihan niin helppo nakki ja työstäsi tulee, no, susiruma. Mutta periaatteessa savesta saa tehtyä mitä vain, - oman mielikuvituksen, taitojen ja välineiden rajoissa. Välineiksi ei tarvitse hankkia "oikeita", kalliita keramiikkavälineitä, vaan veitsellä, hammastikulla, kaulimella ja pitsiliinoilla pääsee jo aika pitkälle. Huomaan, että nykyään mietin miltei kaikista tavaroista, miten niitä voisi hyödyntää keramiikkatöihin ja minkälaisen jäljen milläkin saisi painettua saven pintaan. Eniten käytän vanhoja pitsiliinoja ja melkeinpä jokaisessa savityössäni onkin pitsikuvio edes jossain reunassa. Ainoa hidaste on oikeastaan se, että minulla ei ole omaa uunia, vielä. Keramiikkauunit maksaa hunajaa, joten vielä näin varhaisessa vaiheessa "suhdettamme" en ole hankkimassa omaa uunia, vaan pärjään mainiosti kansalaisopiston uunilla. Tulevaisuuden haave on, että vielä joskus minulla on ulkorakennuksessamme oma uuni (ja kanoja... ja ehkä pari alpakkaa tai lammasta, mutta siitä sitten toisella kertaa.)

Mutta joo... Toivotaan että kirjoitusintoni saa tuulta siipiensä alle ja myös päivitän tätä joskus!